Mattamaalin korjaus vaatii erityisosaamista – näin säilytetään tasainen pinta ilman kiiltäviä laikkuja

Mattamaalin korjaus vaatii eri työmenetelmän kuin kiiltävän automaalin kunnostus. Matta- ja satiinipinnan ulkonäkö perustuu tarkasti määriteltyyn kiiltoasteeseen, joten tavallinen kiillotus voi jättää pintaan pysyvän kiiltävän laikun. Siisti lopputulos syntyy, kun vaurio arvioidaan oikein ja korjaaja sovittaa yhteen värisävyn, mattalakan, ruiskutustavan sekä maalattavan alueen rajauksen.

Mattamaalin korjaus eroaa kiiltävän pinnan kunnostuksesta

Kiiltävässä maalipinnassa pieniä naarmuja voidaan usein häivyttää hiomalla ja kiillottamalla lakkapinnan ylintä kerrosta. Mattapinnassa sama käsittely muuttaa pinnan rakennetta. Kiillotusaine ja laikka tasoittavat lakan mikroskooppisia epätasaisuuksia, jolloin käsitelty kohta alkaa heijastaa valoa ympäristöään voimakkaammin.

Matta- ja satiinilakkoihin lisätään aineita, jotka hajottavat valon heijastumista. Lopulliseen ulkonäköön vaikuttavat lakan sekoitussuhde, kerrospaksuus, ruiskutusetäisyys ja kuivumisolosuhteet. Myös ruiskun säädöt vaikuttavat siihen, näyttääkö pinta tasaiselta vai laikukkaalta. Automaalin kerrosrakenteessa pohjuste, värimassa ja pintalakka muodostavat kokonaisuuden, jonka jokainen osa vaikuttaa korjauksen kestävyyteen.

Korjaaja ei voi poistaa mattapinnan virheitä viimeistelemällä niitä kiillotuskoneella maalauksen jälkeen. Pinnan täytyy onnistua ruiskutusvaiheessa. Siksi materiaalivalinta ja puhdas maalausympäristö korostuvat matta- ja satiinipintojen käsittelyssä.

Matta- ja satiinipinnan vaurio tutkitaan ennen korjausta

Korjaustapa riippuu naarmun tai kolhun syvyydestä. Pintaan jäänyt kevyt hankausjälki voi olla vierasta materiaalia, mutta sen poistamista ei pidä kokeilla voimakkaalla liuottimella tai hankaavalla aineella. Jos jälki ulottuu mattalakkaan, paikallinen puhdistus tai kiillotus voi korostaa vauriota entisestään.

Syvä naarmu, painauma tai lakan läpi ulottuva kiveniskemä vaatii tavallisesti hiontaa, pohjustusta ja uuden maalikerroksen. Metalliin ulottunut vaurio kannattaa korjata ennen kuin kosteus pääsee käynnistämään ruostumisen. Muovipuskurissa korjaaja tarkastaa lisäksi, onko muovi painunut, haljennut tai venynyt.

Vauriokartoituksessa tarkastetaan koko paneeli eri suunnista ja useassa valaistuksessa. Korjaaja määrittää samalla värikoodin, nykyisen kiiltoasteen ja sen, onko autoa maalattu aiemmin. Aikaisempi korjaus voi vaikuttaa uuden maalin tartuntaan ja sävyn sovittamiseen.

Mattapinnan tasaisuus ratkaistaan materiaalivalinnoilla ja ruiskutuksessa. Kiillotuskoneella ei voi korjata väärää kiiltoastetta huomaamattomaksi.

Mattamaalin korjaus tehdään hallituissa työvaiheissa

Työ alkaa pesulla ja rasvanpoistolla, jonka jälkeen vaurioitunut kohta hiotaan korjaussuunnitelman mukaisesti. Hionta rajataan niin, että ehjää mattapintaa käsitellään mahdollisimman vähän. Kolhut oikaistaan ja syvät vauriot tasoitetaan ennen pohjamaalia. Huolelliset esityöt ehkäisevät painumia, hiontajälkiä ja maalikerroksen myöhempää irtoamista.

Värimassa ruiskutetaan hallitusti, ja sävy häivytetään tarpeen mukaan laajemmalle alueelle. Mattalakan korjausalue voi olla värikorjausta suurempi, koska lakan kiiltoasteen täytyy jatkua tasaisena paneelin reunasta toiseen. Pienen vaurion kohdalla paikkamaalauksen ja laajemman osamaalauksen valinta tehdään vaurion sijainnin, paneelin muodon ja pinnan sävyn perusteella.

Korjaaja tarkastaa kuivuneen pinnan hajavalossa, suorassa valossa ja paneelia pitkin katsottuna. Näin mahdolliset pilveilyt, sävyerot ja kiiltävät alueet löytyvät ennen auton luovutusta.

Mattamaalin korjaus onnistuu oikealla sävy- ja kiiltoasteella

Auton värikoodi antaa korjaukselle lähtökohdan, mutta se ei yksin takaa yhtenäistä pintaa. Maalipinta muuttuu käytössä auringonvalon, pesujen ja sääolosuhteiden vaikutuksesta. Samasta värikoodista voi myös olla useita valmistusversioita. Korjaaja vertailee sävymalleja auton pintaan ja tekee tarvittaessa koeruiskutuksen.

Mattapinnassa värisävy ja kiiltoaste vaikuttavat toisiinsa. Liian kiiltävä lakka näyttää sävyn tummempana ja syvempänä, kun taas voimakkaasti mattapintainen lakka voi vaalentaa vaikutelmaa. Ero voi näkyä vasta ulkona tai katuvalojen alla. Siksi sävyn tarkastus eri valaistuksissa kuuluu viimeistellyn korjaustyön arviointiin.

Myös viereisten paneelien kulma vaikuttaa havaittuun kiiltoon. Kylkipaneeli, kaareva lokasuoja ja vaakasuora konepelti heijastavat valoa eri tavoin. Ammattilainen arvioi, voiko korjauksen rajata yhteen osaan vai tarvitaanko häivytystä tai viereisen paneelin käsittelyä.

Korjatun mattapinnan hoito ehkäisee uusia laikkuja

Tuore maalipinta tarvitsee rauhallisen kovettumisajan. Korjaamo antaa maalijärjestelmään perustuvat ohjeet ensimmäistä pesua ja muuta käsittelyä varten. Mattapinnalle ei käytetä tavallista vahaa, hiovaa puhdistusainetta tai kiiltoa lisäävää pinnoitetta, ellei tuotteen valmistaja ilmoita sen sopivan kyseiselle pinnalle.

Lika kannattaa irrottaa pehmeillä välineillä ilman voimakasta hankausta. Linnunjätökset, hyönteisjäämät ja polttoainepisarat poistetaan pian, koska ne voivat vaurioittaa lakkaa. Painepesurin suutin pidetään riittävän kaukana pinnasta, eikä vesisuihkua suunnata pitkäksi aikaa paneelien reunoihin tai korjattuun kohtaan.

Jos pintaan syntyy uusi naarmu, omatoiminen kiillotus voi laajentaa näkyvää aluetta moninkertaiseksi. Mattamaalin korjaus kannattaa aloittaa vauriokartoituksella, jossa tarkastetaan vaurion syvyys, sopiva maalausalue ja tarvittava kiiltoaste. Michaelin Automaalaamo Tmi tekee kartoituksia ja korjausmaalauksia osoitteessa Viikintie 21 Helsingissä. Kuvien perusteella voi saada alustavan arvion, mutta lopullinen työsuunnitelma varmistuu pintaa tutkimalla.